Kesän 2026 luontopolkujen kohteet ja päivämäärät on ilmoitettu kohdassa tapahtumat. Lähdemme Pirkkalasta tutusta paikasta lentoasemantien liik.ympyrän parkista klo 10 ja autot jätämme kohteen lähtöpaikan läheisyyteen. Järjestelemme kyydit kimppakyydeillä ja varmasti kyytiin aina pääsee.
Reittien kesto siirtymäaikoineen on välillä klo 10 - 14, mutta useimmiten reilusti alle.
Luontopolut
Syksyn viimeinen luontopolku suuntautui Tampereen Tohlopinjärvelle. Reitti oli osin kaupunki-mainen luontopolku. Lähdimme matkaan 16 seniorin porukalla Pirkkalasta kohti Tohlopin uudistettua uimarantaa.
Ensiksi katsoimme uimarannalta järven yli kohoavalle Epilänharjulle, jota kohti kävelimme ensin kulkien suoalueella pitkospuita pitkin. Ne on rakennettu niin, että kulkeminen vaikka rollaattorilla onnistuu. Kaupunkimaisuus tarkoittaa sitä, että osan matkaa pitää kulkea asfaltoituja teitä pitkin. Nuo siirtymät ovat onneksi melko lyhyitä.
Pääsimme pian Epilänharjun päähän, jota pitkin kävelimme reilun kilometrin. Harjualueella on runsaasti opastauluja, joissa kerrotaan sekä alueen luonnosta että vanhoista historiallisista tapahtumista. Harjulla on käyty kiivaita taisteluja vuoden 1918 alun vapaussodassa, kun punaiset olivat ryhmittyneet poteroihin estääkseen valkoisten tulon kaupunkiin. Myöhemmin harjulle ryhmittyi ilmatorjuntapatteri suojaamaan kaupunkia jatkosodan aikana. Harjulla on opastaulu, josta selviää, miten it-joukot olivat ryhmittyneenä.
Epilänharju on toiminut helppona seutuna soranotolle kaupunkirakentamisen tarpeisiin jo 1900-luvun vaihteesta alkaen. Nyttemmin sitä on ennallistettu maisemoimalla harjua. Epilänharju on jatkumoa Tampereen läpi kulkevaan harjumuodostelmaan, johon kuuluvat myös Pyynikinharju ja Pispalanharju ja edelleen Nokian Maatialanharju.
Harjulla pidimme evästauon, ja syötyämme ryhmityimme yhteiskuvaan.
Epilänharjun yli on kulkenut muinainen kirkkotie Näsijärven rannasta Harjun kappelille. Tätä "ruumiinpuntarina" tunnettua polkua pitkin kannettiin vainajat kirkolle siunattavaksi. Polusta on yhä jäljellä noin sata metriä Epilänharjun etelärinteessä.
Epilänharjulle rakennettiin 1930-luvun alun pulavuosina "Sixtuksen kylpylä". Tehtailija Sixtus Syrjäsen Rauhanlinna-huvilan vieressä ollut jääkauden muodostama harju-kuoppa eli suppa päätettiin rakentaa roomalaistyyliseksi kylpyläksi. Puolipyöreä kylpyläkatos, sauna ja käymälä reunustivat kivettyä vesiallasta. Painanteen rinteet porrastettiin ja penkereille perustettiin puutarha. Alue on sittemmin metsittynyt ja rakennukset raunioituneet, mutta maastossa on yhä jäänteitä betonisista penkereistä.
Pian laskeuduimme harjulta alas, jonka mutkassa oli suurehko suppa. Todettiin, että suunnis-tuksessa vaikeusastetta ratamestari saatoi kokeilla sijoittamalla rastin ensin suppaan ja seuraavan harjun päälle. Tämä vaatii suunnistajalta kuntoa ja sitkeyttä!
Pienen katukävelyn jälkeen pääsimme Tohlopinjärven rantaan ja kävelimme kohti uutta tynnyrisaunaa ja laituria. Totesimme, että saunaan pääsee pienellä summalla ja siellä on mahdollisuus vaikka avantouintiin talvella. Kokonaisuudessaan ihan mukava reitti, totesimme.
Saunalta siirryimme parkkialueelle ja suuntasimme kukin tahoillemme.
Elokuun luontopolku Kangasalle (20.8.)
Me luontoretkeilijät otimme varaslähdön syyskauteen. Luontopolkuryhmä oli tiedustellut sopivan retkikohteen Kangasalan Kaarinanpolulta. Perinteiseen tapaan lähdimme keskustan liikenneympyrän parkkipaikalta kimppakyydein ajamaan kohti Säynäjärventietä. Autot parkkiin heti tien alkuun ja siitä Kaarinanpolulle.
Heti alussa oli kaatunut polun yli iso kuusi, joka katkaistiin ryhmän pyynnöstä viikkoa ennen. Mennessämme siitä, saimme eka kysymyksen, kun pyysimme arvioimaan sen iän. Arvauksia tuli 90:stä 105:een. Timo oli laskenut vuosikasvut tarkalleen ja sai iäksi 115 vuotta. Joku joukosta sanoi, että siihen pitää lisätä 10 vuotta, koska laskelma oli tehty noin 5-6 metrin korkeudelta. Tarkastin vielä tekoälyltä, joka antoi iäksi 125 – 135 vuotta. Puun tyven vuosikasvut pitää lisätä vielä laskettuun ikään on se peruste vuosien lisäykseen. Oppia ikä kaikki!
Jatkoimme matkaa Puikkarinvuorelle ja totesimme metsässä olevan runsaasti puolukoita. Kivikkoisen ja kallioisen maaston peittivät myös useat sammaleet ja jäkälät. Tunnistimme eri sammalia ja jäkälälajeja, mm porojäkäliä, hirvenjäkäliä ja rahkasammalia sekä karhunsammalia.
Jatkoimme matkaa ja hups, saavuimmekin jo Säynäjärventielle. Siinä meille tarjoutui mahdollisuus jatkaa pieni lisälenkki Pehkusuon suuntaan. Annettiin myös mahdollisuus päättää luontopolkureissu tähän ja palata autolle.
Noin puolet poistui tässä kohtaa ja tarmokkaimmat liikkujat jatkoivat lisälenkille Pehkusuolle. Tämän reitin pituus on noin 2 km, joten koko luontopolun matka oli näin noin 5 km. Hyvinhän se meni. Luontopolulle lähti kaikkiaan 17 reippailijaa. Toivottavasti hyvä sää ja reipas henki tekivät tehtävänsä.
Lämpöisen kesäkuun alun vallitessa teimme Suomen lipun päivänä 4.6., joka on myös Marskin syntymäpäivä ja puolustusvoimien lippujuhlapäivä, luontopolkukävelyn Nokian Koukkujärvellä. Puolustusvoimat juhlisti lippujuhlan päivää 4.6.2026 valtakunnallisella paraatilla Raaseporin Tammisaaressa.
Kokoonnuimme tuttuun tapaan keskustan liikenneympyrän p-paikalla, johon meitä oli saapunut 14 matkalle lähtijää. Hypättiin autoihin ja ajoimme Koukkujärven majan viereiselle parkkialueelle.
Sitten otettiin reput selkään ja lähdimme kävelemään mukavaa hiihtoladunpohjaa kohti pohjoista reilun kilometrin verran, kunnes käännyimme oikealle hieman suopohjaisemmalle taipaleelle. Kuivan alkukesän johdosta siellä pärjäsi hyvin lenkkareilla.
Luontopolku kulki Ilkan Pehkusuon sivuitse kohti Ruokejärveä, jossa pidimme evästauon. Tauon jälkeen kuljimme hiihtoladun pohjaa kohti Koukkujärveä, jossa näimme järvellä joutsenparin ja kaakkurin hieman etäämmällä. (lintukuvat P. Oravasaari)
Luonto oli hiljaista ja totesimme, että mustikan varpuja oli runsaasti. Mikäli ei enää tule yöpakkasia, saattaa olla tulossa hyvä mustikkasato.
Koukkujärveltä kuljimme pitkin polkuja kohti Koukkujärven majaa, jolloin reitti olikin jo lopuillaan.
Väki oli tyytyväistä ja keskusteltiin tovi Koukun majan pihalla ja upean sään vallitessa toivottelimme toisillemme hyvää kesää.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kevään ensimmäinen luontopolku tehtiin 7.5.2026 Hervantaan, jossa kiersimme reilun 4,5 km:n luontopolun ensin Makkarajärvelle ja sitten Hervantajärvelle. Matkaan lähti 13 reipasta senioria. Sää oli mitä parhain ja, jos joku tunsi alkuviileyden kylmäksi siitä selvisi kerrospukeutumisella. Taukopaikalla osa riisuikin vaatetustaan ja laittoi väliasuja reppuun.
Kävely reitillä sujui mukavasti rupatellen. Poikkeisimme myös kolmen kunnan rajapyykillä. (Vaakunat vas. Kangasala, Tampere ja Lempäälä)
Paluumatka parkkialueelle sujui leppoisasti. Pysähdyimme välillä juomatauolle eikä kukaan väsähtänyt matkalla. Näinollen pitää todeta, että kyllä me seniorit olemme kovakuntoista sakkia. Parkkipaikalta erkanimme kukin omia reittejään, joten toivottelimme siellä hyvää viikonloppua toisillemme.